Suomeen kesään – varsinkin tämänvuotiseen – pätee se fakta, että jos sään takia jää kotiin surkuttelemaan, kaikki kiva jää kokematta. Niinpä uhmasimme heinäkuussa säiden haltiattaria ja pidimme kuvauspäivän ulkona, vaikka ennuste lupasikin tuttuun tapaan sadekuuroja.
Aamupäivä meni hienosti ja aurinkokin pilkahteli, mutta väistämätön tapahtui ja taivaat aukenivat juuri, kun suuntasimme viimeiseen kuvauskohteeseen. Saimme konkreettisesti kokea sanonnan ”kuin saavista kaataen”: koko kuvausporukka kastui likomäräksi päästä varpaisiin saman tien kun astuimme autosta ulos. Vesi vain loiskui tennareissa ja kamera käärittiin kiireen kaupalla muovipussiin kalliiden vahinkojen välttämiseksi. Upeiden mallineitojemme asenne oli kuitenkin kohdallaan, eivätkä hymyt hyytyneet kun he kirmasivat sateeseen kuin kyseessä olisi heidän elämänsä ihanin päivä ja lämmintä kaksikymmentäviisi – eikä kaksitoista – astetta.
Sitkeät sankarittaremme kipaisivat vielä vapaaehtoisesti jääkylmään jokeen sorsapoikueen hämmästykseksi ja polskuttelivat kuvauksellisesti hyvän tovin, ennen kuin hymyt alkoivat muuttua hypotermisen näköisiksi. Sitten vain kiireesti kamat kasaan, porukka takaisin varastolle vaihtamaan kuiviin vaatteisiin ja tarkistamaan, mitä muistikortille tallentui!
Tästä voisi ottaa opiksi vaikkapa, että vastoinkäymisetkin voi kääntää voitoksi ja kesäsää on vain asennekysymys? Ehkä myös sen, että mekkokin käy uima-asusta ja kannattaa pitää mukana sateenvarjoa ja vaihtovaatteita. ;)
Seikkailullista loppukesää, kaunokaiset! <3
Jätä kommentti