Miss Windy Shop blogiin kirjoitti tällä kertaa vierailijabloggaaja, Saija Saarenpää. Saija on vannoutunut Miss Windy -mekkojen fani ja amatöörivalokuvaaja, joka päätti pistää itsensä likoon ja hypätä vaihteeksi kameran toiselle puolelle. Seuraavassa Saija kertoo omin sanoin matkastaan mukavuusalueen ulkopuolelle.
"Olen aina ollut se, jonka projektit alkavat kameran takaa ja päättyvät oman työhuoneen suojiin, jossa saan hioa tuotokseni valmiiksi muiden katseilta suojassa. Lopputulemat vaihtelevat käsitellyistä valokuvista, digitaalisen leikekirjan elementeiksi, tai jopa värikkäiksi taidekollaaseiksi. Photoshopin avulla voi toteuttaa villeimmätkin visiot. Olen siis se, joka harrastelijana kulkee kamera kaulassa etsien mielenkiintoisia yksityiskohtia, kuluneita seiniä, kukkia sateen jäljiltä, ja kaikenlaista outoa mitä harva pitäisi kuvaamisen arvoisena. Tämä kaikki on minulle tärkeää materiaalia tuotoksiani varten.
Kuinka sitten päädyin kameran ”väärälle” puolelle? Olen aina ajatellut ettei omalla hammasrivistölläni tai pihtipolvillani tarvitse mallin uraa pohtia, siksi pitäydyin visusti mieluummin kuvaajan roolissa. Kuitenkin pikkuhiljaa vanhetessani alkoi minulle valjeta, että ei tässä nyt enää ulkoisesti kauniimmaksi muututa, joten jos en nyt viihdy kuvattavana, tulen tuskin koskaan viihtymään. Tämä sai minut miettimään mitä voisin menettää elämässäni, jos en voisi täysipainoisesti nauttia kauniista Miss Windy Shopin mekoistani, myös ikuistettuna kuviin.
Aloitin varovasti lupautumalla malliksi valokuvauskurssille jossa itse olin oppilaana. Kurssin mallibudjetti ei ollut järin suuri, joten usein haettiin ilmaisia malleja oman porukan sisältä tai ystävistä. Tämä ei ollut lainkaan niin pelottavaa kuin alkuun luulin, eikä jäänyt tuntumaan siltä että tämä olisi ehdottomasti samalla myös viimeinen kerta. Ja niin se uusi kerta sitten tulikin.
Seuraava tarina alkaakin häistäni, joihin etsin valokuvaajaa. Ystäväni suositteli minulle Annaa, joka oli ottanut hänestä mahtavia ja ainutlaatuisia kuvia. Ihastuin heti Annan portfolioon ja pyysin tarjousta koko päivän häädokumentoinnista. Anna kuvasi maailman parhaat hääkuvat joissa minä olen morsiamena. Niissäkään kuvissa en näyttänyt ihan kauhealta, joten kameran edessä vapaaehtoisesti jatkossa oleminen ei edelleenkään tuntunut pahalle idealle.
Kun häähumusta selvisi, jotakin oli siis keksittävä, jotta pääsen vihdoin esittelemään valtavaa mekkokokoelmaani. Ideoitiin Annan kanssa projektia jossa ihanille vintage-mekoille voisi antaa kontrastia kuvaamalla jossain rosoisessa paikassa. Annan ideasta paikaksi valikoitui Tampereen Lielahdesta Kuivaamo, entinen sellutehtaan kuivauskonehalli, nykyinen kulttuuritapahtumatila. Halli on ulkopuolelta koristeltu yltä päältä paikallisten artistien graffitein, joten se sopi loistavasti ajattelemaksemme taustaksi.
Itse kuvauspäivänä minua jännitti aivan kamalasti, käytin vielä viimeiset hetket työpäivän päätteeksi etsiessäni netistä inspiraatioita 50’s tyylisiin asentoihin, koska olin jo unohtanut kaiken mitä olin lähipäivien aikana yrittänyt opetella. Jännitys hieman lieveni kun saavuin kampaamoon, jossa odotti rento ja mukava Kati. Anna löysi hänet projektiin mukaan loihtimaan minulle täydellisen kampauksen ja meikin, Marilyn Monroe -tyyliin. Kati haaveilee luovansa meikit ja kampaukset kaikille eri 1900-luvun vuosikymmenille, ja kertookin että eri meikkeihin on hyvä olla tietynlaiset kasvot, jotta meikki pääsee oikeuksiinsa. Todettiin että Marilyn-meikki sopii minulle.
Varmaan molemmat Kati ja Anna minulle vähän naureskelivat kun saavuin kampaamolle suuren jenkkikassin kanssa. Neljä asukokonaisuutta, kolme mekkoa, hame, paita ja kaikkiin sopivat tyllialushameet sekä asusteet vievät tilaa. En osannut etukäteen oikein päättää mitä laittaisin päälleni, ja näidenkin lisäksi kotiin jäi vielä useita Windyn mekkoja, jotka eivät enää mahtuneet kassiin. Pyysin Annaa valkkaamaan kassista hänen mielestä kivoimmat, ja asumme alkoi muodostua mustasta Dolores -topista, joka on aivan valloittava. Rakastan myös sen mustaa polka dot -versiota. Topin kaveriksi löytyi Polka Dot Swing Skirt -hame, värissä Wine Red, jonka runsas kellohelmaisuus pääsi oikeuksiinsa pitkän mustan tyllialushameen kanssa. Kokonaisuutta asustettiin vielä Carla Sand lompakolla, pallokuvioisilla tanssikengillä ja koruilla.
Itse kuvauspaikalla jännitykseni poistui oikeastaan kokonaan, ja suorastaan nautiskelin ajasta kuvattavana. En ehkä vieläkään muistanut kaikkia asentoja joita olin opetellut, ja piikkikorkoiset kengät aiheuttivat läheltä piti -keikahduksia rakennustelinemäisillä portailla, mutta kuvasimme pitkään iltaan kunnes auringonvalo vaihtui tehdashallin keinovalojen loisteeksi. Kaiken kaikkiaan päivä oli ikimuistoinen, ja ottaisin uusiksi milloin vain. Rohkaisenkin siis kaikkia teitä ihania naisia tallentamaan kuviin päivänne mekkounelmassanne! Jos minäkin, ujo ihminen kameran takaa siihen uskaltaudun, olen varma että tekin uskaltaudutte!"
Loput kuvat ja myös hääkuvani löydätte Annan galleriasta: https://annajarvenpaa.com ja Katin kampaamon löydätte Tampereen Messukylästä ja netistä: https://kmstyle.fi
Jätä kommentti